Tanaan on viimoinen paiva Pokharassa, huomenna suuntaamme aamubussilla kohti Sunaulia ja sielta Gorakhpuriin toivottavasti yoksi. Tiistaipaiva seka yo kuluukin sitten junassa kolistellessa kohti Kolkataa, jossa vapaaehtoistyon ensimmaisen tapaamisen pitaisi olla keskiviikkoiltapaivana kolmelta. Saa nahda, kuinka hehkeilla oloilla saapuu tapaamiseen matkustettuaan ilmastoimattomassa junassa melkein kaksikymmenta tuntia yhteen putkeen. Voipi olla siis, etta tanne blogiin pystyn kirjoittamaan enemman kuulumisia vasta aikaisintaan keskiviikkona tahi torstaina.
Mutta jee, tanaan paasimme soutelemaan. Oli rauhallista, liplatusta. Vene oli sininen, ajan kuluttama kapea puuvene, oi, se oli niin kaunis esine.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment