Torakkarakkautta ja veneajatuksia

Eilen yolla nain (no niin, tamahan alkaa mielenkiintoisesti... mutta puuttuvien pisteiden syy vain) kun kaksi jattikokoista torakkaa silitti toisiaan tuntosarvilla vessan pimeydessa. Torakka-herkistelya suuntamani taskulampun valokeilassa. Torakat (luulen, etta ne ovat niita, vaikka en tieda, voivatko torakat olla viisi senttia pitkia?) ovat vallanneet siekailematta kayttoonsa huoneemme tarjoamat mukavuudet, jotka luonnollisesti tuntuvat varmasti mainioilta ulkona lapi yon jatkuneen kaatosateen sijasta. Etenkin vessan ovi kiipeilyalustana tuntuu miellyttavan niita ja eilen kun palasimme iltapalalta ylakerrasta, torakat olivat myos olleet kuin kotonaan ja tutustuneet rouskuttamalla poydalle jaaneisiin kekseihin. Hammentavaa oli, etta niiden purukalusto selvasti riitti jarsimaan kekseihin haukkausjalkia. Mutta oi, hyvan aterian ja kiipeilyharjoitusten jalkeen on varmasti parempi mieli silitella toisiaan tuntosarvilla.

Eilen yolla oli myos aivan valtava sade ja ukkosilma. Katselimme illan pimeydessa sita hostellin parveketerassilta salamoiden valaistessa valahdyksittain koko tienoon kirkkaaksi kuin paiva. Aluksi ei kuulunut jyrinaa lainkaan, joka teki valahtelevasta panorama-nakymasta entista epatodellisemman, vaikkakin kauniilla tavalla. Ukkonen myos naytti katkaisseen sahkot koko Pokharasta, koska reunustalla levittaytyva kaupunki pimeni kerralla. Ainakaan hostellihuoneeseemme ei kaupungille lahtemiseen mennessa ollut palannut sahkoja ja nain ollen myos vesi oli poikki. Toivottavasti illaksi sahkot palaisivat.

Puhuimme Katrin kanssa siita, kuinka jo toisena taalla olemisen paivana alkaa tuntua tavallaan jotenkin liian vaivattomalta tama oleminen, vaikka koituukin tavallaan levoksi. Hieman kuin olisi jossain etelan lomakohteessa, ainakin keskustassa kavellessa. Kaupat myyvat lahinna turisteille tarkoitettuja vaatteita, laukkuja, huiveja ja koruja ja hostelleja ja ravintoloita paikallisittain huikeaan, lansimaisittain halpaan hintaan on joka toisessa kadunkulmassa. On jopa turistitavaroihin erikoistuneita kauppoja, joissa myydaan Springles-sipseja, Mars-suklaapatukoita, vessapaperia (paikalliset eivat nayta kayttavan vessapaperia, ainoastaan vetta), lansimaisia shampoita ja ihonhoitotuotteita ja niin edelleen. Myos ravintoloiden ruokavalikoima on lansimaalais-aasialainen. Spagettia, nuudeleita ja pizzaa saisi vaivattomasti tilattua. Ehka voisi ajatella, etta jos Intian puolella alkaa liikaa pyoria paassa, Pokhara voisi olla nopea tasmahoito lansimaista tuttuusturvallisuustunnetta. Olisi silti mielenkiintoista matkailla myos Nepalin muissa osissa, jotka varmasti ovat aika tavalla erilaisia juuri Pokharaan verrattuna.

Huomenna haluaisin vuokrata veneen ja soudella jarvella. Paikalliset soutavat jarvella paivisin kuljettaen erilaisia lasteja ja keraten pohjasta jonkinlaisia vesikasveja. Yhden melojan rauhallisesti lipuvat veneet nayttavat seesteisilta usvaista vuorimaisemaa vasten. Namaste.