Darjeeling limited

Tervehdys Katmandun turistikeitaasta Thamelista. Nyt kavikin niin, etta koko matkan erimuotoisia haaveksintoja edelta kasin herattanyt vuoristoinen teekaupunki Darjeeling taitaa jaada nakematta. Matkasimme maanantaiyona hyvassa uskossa Kolkatasta junalla New Jalpaiguriin, josta otimme riksan Siligurin asemalle kohdataksemme paljon intialaisia miehia, jotka levittelivat kasiaan toistellen vuorotellen "strike" ja "no Darjeeling" ja "go to Bhutan". Kavimme lapi eri kulkuvalinevaihtoehdot yksitellen, joihin kaikkiin vastaus oli "no". Sen jalkeen koitimme saada selkoa siita, kauanko kyseinen lakko kestaa ja kuka varsinaisesti lakkoilee. Aika-arviot vaihtelivat vastaajasta riippuen paivasta kuukauteen. Kun loysimme tiemme turisti-infoon, saimme selville, etta lakon syy on poliittinen ja liittyy lahinna kyseisten alueiden itsenaistymispyrkimyksiin ja kestaa ennalta maaraamattoman ajan.

Vaihtoehdot eivat tuossa vaiheessa nayttaneet kovin moninaisilta ottaen huomioon, etta bussikuskien meille kovasti kauppaamassa Bhutanissa oleskelun paivataksa on 250 dollaria (tata bussikuskit eivat toki maininneet, yllatys rajalla olisi voinut aiheuttaa jonkinkokoista hammennysta) ja etta vuoret ja viileys ovat pohjoisessa. Hetken tuumattuamme paatimme paeta Nepalin vuoristoon ja toivoa, ettei tanne iske poispaasya hankaloittavaa liikennelakkoa. Kiltti ja tietava turisti-infon intialainen seta kuitenkin vakuutteli, etta Nepalin puolella lakot kestavat korkeintaan paivia, joten luulen, etta meilla on toiveita paasta parin viikon paasta lahtevalle lennolle takaisin Suomeen.

Joten, taallapa siis olemme, keskella vieriviereen pakattuja turistikauppoja ja ravintoloita ja leipomoita, joista saa ehka parhaimman nakoisia suklaapullia ikina. Mutta olen hieman holmistynyt. Spekuloimme Katrin kanssa mahdollisella sisimpaan iskostuvalla Darjeeling-pakkomielteella, joka ei jata rauhaan ennen kuin jonain paivana paasee istumaan teeplantaasien keskelle kuukaudeksi itsepaisen pysyvasti kuin Jayha Jokottaja konsanaan.

Mutta noin yleisesti ottaen, tama on ihan hyva myos nain, vaikka harmillista, etta talla reissulla emme paasseet nakemaan Intian mahdollisesti levollisempaa osiota. Talla matkalla tama on nyt mennyt vahan niin kuin kuin olisi pieni lapsi ja Nepali olisi se turvallinen tati, jonka helmoihin pakenee sitten kun isot pojat alkavat hankaliksi. Hammentavaa, etta reissua on jaljella enaa pari viikkoa. Vasta nyt tuntuu silta, etta havainnointiin alkaa hiipia pala levollisuutta, ahnehtimatonta, mutta kuitenkin tarkkaavaista lasnaoloa tietyissa hetkissa. Sellaista, etta huomaa lapsen peseytyvan punaiseen pyyhkeeseen kietoutuneena joessa keskella bussin ikkunasta ohi kiitavaa vuoristomaisemaa ja kuva tarkentuu rauhallisesti, sita ajattelee, etta kappas, lapsi on pesulla, vuoristopuron vesi on varmaankin raikasta. Eika mielessa kiepu yhta-aikaa kymmenta erinakoista ja erisavyista huolestunutta, epavarmaa, osoittelevaa, hammentavaa, ihmettelevaa tai kaipaavaa oloa sekamelskana, joka muuttaa lasnaolevat havainnot ohuiksi. No, en mina nyt silti mitenkaan varsin valaistunut ole, eipa silla. Mutta hieman tyynemmalta alkaa oleminen ehka tuntua. Vaikka en tieda mika outo kohtalonusko minuun on pesiytynyt, mutta tuntuu aina huolestuttavalta kirjoittaa tuollaista, kun sitten alkaa miettia, etta kuitenkin sitten viettaa seuraavan yon kieppuen sekavien ajatusten kourissa, kun kerran uskaltautui mainitsemaan jotain kappaleesta seesteisyytta. Viimeksikin Kolkatan yojunassa ajattelin, etta nyt alkaa tammoinen levollinen kahden viikon viimeinen Intia-jakso ja ajattelin myos, etta nain ei pitaisi ikina edelta kasin ajatella, ja sitten heti oli Siligurin asemalla vastassa huitovat miehet ja epatietoisina levittaytyvat kadet ja "no, Darjeeling, no". Vaikka en mina ihan oikeasti semmoiseen usko (sormet ristissa selan takana ja niin pois pain :)).

Niin joo, semmoinen huomio muuten, etta talla hetkella puhelimeni on poissa toiminnasta, kunnes saan Saunalahdelta sahkopostitse tietooni PUK-koodin. Kyseinen puhelimenryokale oli mennyt yobussissa itsekseen paalle ja koodannut kolmesti vaaran PIN-koodin, jolloin puhelin lukittuu vaatimaan PUK-koodia, jota ei tietenkaan taalla ole kasilla. Kannattaapi siis talla eraa laittaa sahkopostia, jos tulee mieleen jaettavia ajatuksia. :)