Mikrointervallitodellisuus

Oi, olen lahes haltioitunut. Ymmarsin, etta nettikahvilassa on hyvat kuulokkeet, joilla saatan samalla kuunnella musiikkia. Tosin, kohtalon ironiaa, juuri kun ehdin kirjoittaa taman, tuo nettikahvilan henkilokunta laittoi paalle jonkun kaamoittavan viuuviuuviuukimeaaulinaahakkaavallataustakompilla-tunnelmamusiikin. Ehka hieman silti hymyilytti, kun hammastyneen vilkaisuni jalkeen musiikillisesta elamyksesta vastannut henkilo veti verhon eteen ikaan kuin aanieristeeksi. Kuinkahan monta korvaa riipovista saveleista tuohon vihreaan verhoon mahtaa tarttua :)?
Mutta jee, sain asken hieman valistuneemman selityksen kuuntelukokemuksen hammentavyydelle naamakirjatse. Kyse on kuulemma mikrointervalleista, joihin lansimainen korva ei ole tottunut. Mikrointervallit, nuo hammentavat kapineet.

Lonely Planet Indiassa luki Kolkatan kohdalla, etta ei saa tulla kesalla Kolkataan, "unless you are prepared to be seriously drenched". Kumpikaan meista ei tiennyt, mita tuo pahaenteinen "drenched" tarkoitti, jonkalaiseksi saattaisi tulla vakavalla tavalla, jos saapuisi Kolkataan kesalla ja hieman kauhistuneina pohdimme, mihinkohan ilveeseen tulemme joutumaan. No, Katri kuitenkin sittemmin tarkisti asian nettisanakirjasta ja saimme selville, ettei kyseessa ollut mitaan pahempaa kuin lapimaraksi kastuminen. Yhta kaikki, tanaan Lonely Planet lunasti kunniakkaasti lupauksensa ensimmaista kertaa kun olimme kavelemassa keskustasta hostellille. Sade tuntui jotenkin poikkeuksellisen maralta. Sellaiselta, kuin joku kastelisi kastelukannulla.
Jos olisi ollut pihanurmi ja kesayo, olisi voinut pyoria ympariympari paljasvarpaisilteen.

Tanaan olin taas niin sanotusti toissa. Aika matelee kohtuuttoman hitaasti ja havettaa seka vihastuttaa olla mukana jossain niin naennaisessa, etenkin, kun itse nakee jotenkin pidemmalle kuin melkein mihin tahansa tyytyvat jarjeston rahankeruuseen hyvaksikayttamat lapset. Onneksi kuitenkin myos osa muista vapaaehtoisista on havahtunut tilanteen kestamattomyyteen ja nain ollen olemme voineet yhdessa pohtia erinaisia suunnitelmia jarjeston eliminoimiseksi kotimaistamme kasin (vaikka tiedostankin, etta mahdollisuudet onnistua kyseisessa asiassa eivat valttamatta ole kovinkaan kummoiset). Lisaksi yksi uusista vapaaehtoisista lahti pois ensimmaisen paivan jalkeen, vaikka oli alustavasti lupautunut viideksi viikoksi (ja myos maksanut maksun tuolta ajalta). Virallinen selitys poislahtemiselle jarjeston puolelta oli, etta kyseinen poika "ei pystynyt sopeutumaan intialaiseen kulttuuriin". Nainkohan.

Mutta jee, nyt olen niin hyvilla mielin tasta musiikkikuuntelumahdollisuudesta kuulokkein. Lisaksi olen jalleen lukenut Kahlil Gibranin kirjaa Profeetta. Niissa lauseissa on myos jatkuvasti jotain haltioivaa.

Voikaa hyvin, olkaa kauniita.