Yojunailimme, ja nyt olemme jalleen Kolkatassa, jossa nakojaan ulkona sataa kaatamalla. Hyva, ilma raikastuu! Kolkataan on odotettavissa liikennevalinelakko. Kaupungin paattajien ja liikennoitsijoiden kasitykset vanhentuneen liikennekaluston uusimisesta eivat kay yksiin ja nain ollen kaikki liikennoitsijat varoittavat aloittavansa lakon viimeistaan taman kuun lopussa, mikali eivat saa lisa-aikaa uusien kulkupelien hankintaa varten. Kaluston uusimisella olisi ilmeisesti tarkoitus osaltaan koettaa ratkaista Kolkatan ilmansaasteongelmaa (hengityssuojaimet ovat taalla tavallinen naky katukuvassa). Kannattettava tavoite, mutta apuva, alkaa riidelko enempaa ennen kuin olemme paasseet lentokoneeseen (varsinainen ilmastoteko sekin). Jos bussit, taksit ja riksat menevat lakkoon, joudumme varmaankin turvautumaan jalkoihimme tuon 16 kilometrin matkan taittamiseen. Olemme kuitenkin suunnitelleet, etta menemme lentokenttahotelliin yhdeksi edeltavaksi yoksi, eli jo tiistaina. Jos lakko on iskenyt jo silloin, onpahan sitten ainakin aikaa kavella!
Viime yon yojunailu oli nailla nakyminen talla eraa viimeisin intialainen junakokemus. Kuvasin salaa nukkuvien kanssamatkustajien varpaita ja tuijottelin ikkunasta ulos palmupuiden oisia silhuetteja. Aamulla ostin ensimmaisen kerran junasta chai-teeta ja saalittelin myohaisherannaisyyttani, koska juna-chai oli yhta mainiota kuin kahvila-chaikin ja sita paitsi lisana sai ripauksen "olen jo tottunut Intian tavoille ja tassa vain siemailen chaita junassa kuten paikallisetkin"-tunnelmaa. Heh.
Hammentavaa. Kolmen yon kuluttua lahtee lento Suomeen. Tuntuu oikeastaan silta, etta jos nyt saisin tulla uudestaan Intiaan taman kuuden viikon jalkeen uudestaan, puhtaalta poydalta, oikeastaan vasta voisin kunnolla alkaa ajatella, mista oikeastaan on kyse ja mita tapahtuu. Vahan kuin olisi ollut ensimmaista kertaa valtavan isossa ja nopeasti kieppuvassa karusellissa ja maisema olisi vilissyt ohi ja itse heilunut siina mukana reagoiden vaihtuviin pyorityksiin ja toksahdyksiin ja kieputuksiin ja myos niihin levollisiin liitaviin hetkiin melko vaistonvaraisesti ja vahan tiirailla maisemaa, minka paan pyoritykselta pystyy. Sitten kun karuselli pysahtyy, maisema nayttaa ensimmaista kertaa jasentyneemmalta ja alkaa mielessaan hahmotella, etta jaaha, tuonkin puun ohi taisin kiitaa siina yhdessa kohtaa, ja tuossa on tuommoinen mokki, asuukohan siina joku. Hassua.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Vai olet tulossa jo takaisin, ja minä kun vasta nyt rupesin lukemaan ja nauttimaan näistä mietteistäsi! Jäisit nyt vielä pariksi kuukaudeksi.
ReplyDelete