Hah, logiikkani on pettamaton. Valvoin edellisyona varmaankin kolme tuntia, niin pitkaan, etta yopimeys muuttui aamuvaloksi. Tosin valvominen oli oikeastaan aika mukavaa, istuin kattotasanteella hammentavan hiljaisessa Katmandun yossa ja ajattelin laulua.
Tanaan aamulla soimme mainiota aamiaista (ah, hedelmamysli!) ja joimme paljon nepalilaista teeta, joka on lahes samanlaista kuin intialainen chai. Ja intialainen chai on aivan ihanaa! Mustaa maitoteeta, masala-maustetta ja paljon sokeria. Luulen, etta saatan melkein kehrata tulevina syysaamuina chai-mukin aarella, etenkin jos sataa ja saa jaada peiton alle lukemaan kirjoja niin pitkaksi aikaa kuin ikina huvittaa.
Taalla Katmandun turistikeitaassa on muuten vahan pohkoa. Hullua, etta jonkun maan paakaupungista kokonainen isohko alue on tehty ainoastaan ulkomaalaisten ostospaikaksi. Tuntuu tavalaan surulliselta ajatella, etta tavallaan joku maa luovuttaa palasen itsestaan keinotekoiseksi turistipuuhamaaksi ilman yhtakaan taloudellisten nakokulmien ulkopuolista paikallista kayttotarkoitusta ja etta tulijoita riittaa laumoittain vuodesta toiseen. Eiko olisi jalompaa dreijata savea jossain pienessa kylassa paikallisten kurttuisten vanhusten asiantuntevassa opastuksessa?
Toisaalta taytyy tunnustaa, etta noin yleisemmin taman matkan aikana aiempi kanariansaariturismiylenkatseeni on kokenut kohtuullisen kokoisen kolauksen. Olisin kuvitellut olevani vahan seikkailuhaluisempi, urhoollisempi ja muutenkin vastaanottokykyisempi yksilo. Viela mita. Olen huokaissut helpotuksesta paastessani syomaan ihantakuuvarmastitasmalleensamanlaistakuinkaikkiallamuuallakin-pannupizzaa Pizza Hutiin ja viehattynyt toistensa kopioita olevien uushippivaatekauppojen epakulttuurinomaisten hepeneiden hypistelysta. Olen selvasti vaalimiani kuvitelmia turvallisuushakuisempi holmolainen enka edes ruoski itseani siita paivin ja oin. Toisaalta se johtuu ehka siitakin, etta en usko ihmisen ylipaataan jaksavan asioita maaraansa enempaa. Kymmenennesta suklaaleivoksesta kieltaytymiseen ei useimmiten tarvita kovin suuria tahdonalaisia ponnisteluja. Samalla tavalla uskoisin, etta jos saisin oleilla uudessa kulttuurissa kauemmin, tulisin vaistamatta jossain vaiheessa kyllastetyksi lansimaalaiskulttuurisilla turvatekemisilla joksikin toviksi ilman sen suurempia tietoisia vaatimuksia. Nain ainakin nyt kuvittelen.
Mutta jee. CD-kaupat myyvat suufimusiikkia ja kaikkea muutakin musiikkia huokeaan hintaan. Ostin tanaan eraan suufimystikon runokirjan. Dervissit, nuo myyttiset pyorijat.
Huomenna suuntaamme luultavasti eraaseen vuoristoiseen pikkukylaan nimelta Dhulikhel. Voi myos olla, etta kaymme myos vastaavassa toisessa vuoristokylassa nimelta Nakargot. Yhteensa olemme alustavasti ajatelleet olevamme vuorilla kuutisen yota. En tieda, onko kyseisissa paikoissa Internet-mahdollisuutta, joten mikali ei, blogini vaikenenee muutamaksi paivaksi. Mutta sain soittamalla puhelimeni PUK-koodin ja nain ollen puhelimen pitaisi jalleen toimia.
Voikaa hyvin. Olette hienoja ja tarkeita.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment