Kavimme eilen Kali-temppelissa ja kirjoitin siita ajatuksia, jotka sittemmin eivat tuntuneet tavoittaneen mitaan todellista. Joten poistin tekstin. Ja nyt mietin lahinna kliseisesti sita, etta voiko mistaan sanoa mitaan puhumatta vaistamatta typeryyksia. Miten kuvata itselleen vierasta kulttuuritodellisuutta edes jossain maarin mielekkaasti, kun usein kaikkein tutuinkin ilmiotodellisuus tuntuu pakenevan sanojen ulottumattomiin? Voi poh. Usein on ehka parasta istua hiljaa ja vain katsella.
Tanaan joku oli laittanut kenkaani pikkuruisen katkaistun linnunjalan. Se oli kuulunut varmasti hyvin pienelle linnulle.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment