Hei jee, minahan alan tottua tahan taalla olemiseen. Tervehdys siis Siligurista. Mutta kuitenkin, polyisessa, tukalassa kuumuudessa suunnasta epavarmana tallustaminen katuojien loyhkan ja imelan ylikypsan mangon tuoksun sekoituksessa, riksakuskien huudellessa ja moottoripyorien meinatessa ajaa paalle, ei tunnu enaa ollenkaan niin voimia vaativalta kuin joitain aikoja sitten (jos tama olisi ainekirjoitusta, reunamarginaalissa lukisi tassa kohdassa, etta ylipitka virke ja huutomerkki). Jatkuisikohan tama levollisuuslaskeuma, jos olisin viela pidempaan reissussa, vai johtuuko se juuri siita, etta oletettavasti viiden yon paasta olen ilmastoidussa lentokoneessa ja katson pienelta ruudulta elokuvia koko yon, jos en saa unta?
Viime yo bussissa oli myos hyva. Nepalilainen musiikki soi ja se oli miellyttavaa aika pitkaan, myos nepalilainen rap kuulosti sympaattisehkolta. Lauletaankohan nepalilaisessa rapissa vallasta karkoitetusta maolaisesta johtajasta vai pyydetaanko tyttoja heiluttamaan peppua vai ehka molempia? Sitten herasin usean kerran siihen, etta olin varma, etta olimme syoksyneet rotkoon, mutta se ei oikeastaan haitannut, koska se ei ollut kuitenkaan totta (oinen unensekainen kuvitelmani johtui varmasti enimmakseen siita, etta muutama paiva sitten nain rotkoon syoksyneen bussin ja sitten ehka vahan siita, etta tama bussikuski ajeli kiemuraisia vuoristoteita sillein... itsevarmasti. Etta sitten pitaa vahan jarruttaa, jos yhden auton levyisella tiella tulee kuolleesta kulmasta vastaan kaksi rekkaa, joista toinen ohittaa toista). Ja sitten yhden kerran herasin siihen, etta tiella oli norsu! Oi, mika hienoin norsu! Se oli aika pieni sitapaitsi, ja silla oli hienot syoksyhampaat. Hei, herra norsu!
Olen ostanut paljon nepalilaista ja intialaista teeta. Odotan teita juomaan chaita kanssani elokuun iltoina. Se on hyvaa, se on parasta.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment